Kirjauduttiin just ulos guesthousesta ja lautta takasin Penagiin lahtee 17.30. Toivon mukaan illalla saadaan viela hoidettua liput Perhentianille, jotta paastaisiin huomenna aamuvarhaisella matkaamaan kohti paratiisisaarta. Perhentianilla ois tarkoitus paasta viela vahan sukeltelemaan ja snorklailemaan. Siella vietetaan varmaan vajaa viikko, kunnes tie kay sitten Kuala Lumpuriin pariksi viimeiseksi paivaksi. Nettiyhteydet on huonot on kuulemma huonot Perhentianilla, joten seuraavan viikon aikana yhteyden saa parhaiten tekstarilla..

Koh Lipella Pattaya beachin nakyma iltasella <3

Puolentoista tunnin erittain hyvin ilmastoidun (jaatavan kylman) lauttamatkan jalkeen saavuttiin Lipelle. Pieni paratiisisaari aivan Malesian rajan tuntumassa. Loydettiin pieni bambubungalawi leirintaaluetta muistuttavasta paikasta, joka olikinmeidan tukikohta kuuden paivan ajan. Matkalaisten budjettia venyteltiin taas hiukan ja koska saarella ei ollut automatteja ja kaikki oli hiukan odotettua kalliimpaa joten joka penni laskettiin aika tarkkaan. Rahaa olisi pitanyt varata paljon enemman... Parina iltana panostettiin ja tilailtiinmerenelavia herkuiksi ja voi etta oli hyvaa! Miun ehdoton suosikki oli grillatut mustekalat ja isot simpukat! Tiistaina kaytiinpaivan snorklausretkella. Ennakko-odotukset oli aika varovaisia, mutta snorklauspaikat olikin oikeasti tosi tyylikkaita. Kaytiin kuudessa paikassa, jotka jokainen oli pikusen erilaisia nahtiin paljon kaloja ja koralleja. Suosikkeina ehdottomasti skorpionikala, pikku-rausku ja nemokalat. Vikassa kohteessa oli niin hirvea virtaus, etta sai kaksinkasin roikkua koydessa etta pysyi jotenkin paikallaan. Lisaksi se oli sen verran syva, ettei oikein mitaan nahty. Mutta muut oli hienoja kohteita! Osassa sai uida pelko pyllyssa, ettei kolin alla vilistavat kymmenet merisiilet ottanut osumaa. Lounas nautittiin pienella hiekkasarkalla ihaillen mahtavia maisemia. Noin ois voinu viettaa useammankin paivan :)

Tanaan saavuttiin takasin Langkawille ja majoituttiin Tengah rannan alueelle. Matka taitettiin talla kertaa pikaveneella. Oli aika kylma ja kostea kyyti! Paikkaa ei ole viela pahemmin ehditty kierrella. Koska paiva on ollut tosi pilvinen, niin paadyttiin paiva siestaan ja suunnittelemaan loppuloman paivia.. Vimoset kaksi viikkoa on menossa ja niista on otettava kaikki irti! :)

Toballa on ollut tosi mukavaa. Pienella onnen kantamoisella meilla on ihan tosi kiva kaksikerroksinen kamppa jarvinakoalalla. Ainoo miinus on taas tuo paikallinen vessa, mutta jostain pitaa luopua :) Ollaan kavelty Tuk Tukin kylaa ympari ja kokeiltu paikallisia erikoisuuksia :) Tehtiin loyto paikillisesta baarista, kun silmiin osui Juha Vuorisen Kristianin nuoruusvuodet-kirja. ;) Taalla on ihan kauheesti kayny suomalaisia ja myokin ollaan tormatty viiteen muuhun. Yhdessakin ravintolassa paikallinen jeppe jutteli kokonaisin lausein meidan kanssa suomeksi!!! Ihan outoa! Huomenna tai ylihuomenna ois tarkotus ottaa taas pitkasta aikaa mopedi alle ja lahtee tutkimaan Samosirin saarta. Ainoo huono puoli taalla on se, etta indonesiassa vaan jaksaa joka paiva sataa! Mutta muuten keli on ihan kuin Suomen kesalla. Taalla hengaillaan ja nautiskellaan varmaan viikon verran ja sitten mietitaan eteenpain.

Matkat on lyhyita, mutta paikallinen liikenne on taallakin aarettoman hidasta. Medanin kautta kierrettya saavuttiin kuitenkin tanaan Berastagin vuoristokaupunkiin. Kaupunki on noin 1300 metrin korkeudella. Paasyy meidan vieraillu on ehdottomasti huomiseksi kaavailtu vaellus tulivuorelle. Alastulo matkalla pitaisi paasta viela kaymaan kuumilla lahteilla. Vetta on Indonesian puolella vaan valitettavasti sadellu joka paiva, joten toivotaan etta huomenna ois aurinkoinen paiva ja paastas liikkeelle.

Kirjottelen lisaa sitten Toba jarvelta! :)

Heratys 6.00, paahtista ja marmeladia auringon nousua katsellessa ja sitten eka sukellus klo 7.00. Heti sukelluksen jalkeen aamupala pekonin, munien ja hedelmien kera. Ekat paivalevot ja valmistautuminen toiseen sukellukseen noin klo 11.00. Toisen sukelluksen jalkeen lounas ja paivaunet. Kello 15.00 kolmas sukellus, jonka jalkeen valipala ja lepoa. Valmistautuminen vikaan sukellukseen joko sunset-aikaan tai yosukellus noin klo 17-19 valissa startti. Vikan sukelluksen jalkeen illallinen ja nukkumaan. Ruoka oli tosi hyvaa ja kylla sita syotiinkin! Meilla oli divermasterin hytti ihan keulassa, joten mukavasti aallot tuuditti uneen pitkan paivan paatteeksi.

Suosittelemme siis erittain lampimasti Eden Diversin sukellustoimistoa ja similan islandsia, Koh Bon, Koh Thacai ja Richelieu Rockia sukelluskohteina! Nakyvyytta oli huonoimmillaan 8 metria ja parhaimmillaan lahes 30 metria. Aivan mieleton kokemus ja ymparisto tutustua merenalaiseen maailmaan! Vika sukellus tehtiin viela Bonsuug hylylle, missa kaloja oli ihan sairaasti ja nahtiin mm. scorpionikaloja, meduusoja ja moreeneja. Tasta vaan suunnittelemaan seuraavia sukellusreissuja..

Eilen matkustettiin 12 tuntia erittain hikisena minivanilla. Kuljetuksen aikana maa vaihtui Thaimaasta Malesiaan ja maaranpaana saavutettiin Penang. Nain ensi nakemalta Malesia vaikuttaa vauraammalta ja kehittyneemmalta kuin pohjoinen naapurinsa. Penangissa ois tarkotus olla vaan kaksi yota ja huomiseksi ottaa lento Indonesiaan. Taman hetkisen majoituksen sanky, jossa jouset tuntuvat pahasti lapi, puhuu ainakin kovasti lahdon puolesta... Kaupunki vaikuttaa lyhyen tutustumiskierroksen perusteella kivalta kulttuurien sekamelskalta ja alue, jolla meidankin hostelli on aika helposti hallittavalta. Hintataso aikalailla Thaimaan luokkaa. Taidetaan vihdoin olla katukeittioiden luvatussa maassa. ;) Santtu sai just varattua matkaliput, joten vuorokauden kuluttua me lennetaan Medaniin. Jos joku suunnittelee samaa reissua, niin valilla Penang-Medan ei kulje enaa lauttaa, vaikka monessa eri lahteessa netissa niin virheellisesti lukee, joten lentaminen on ainoa mahdollisuus!

Terkuin kaksi hyvin innokasta sukeltajaa :) Kamerassa ei riittanyt syvyyskapasiteetti sukelluksiin mukaan otettavaksi, joten kuvia on sielta on valitettavan vahan. Yritan kuitenkin kayda myohemmin laittelemassa matkakuvia reissun varrelta..

Phukettia tuli kierreltya ihan urakalla. Kaytiin kalastamassa. Saaliiksi saatiin 28 tonnikalaa, joista 3 oli liian pikkusia, joten ne laitettiin kasvamaan. Samalla kaytiin vahan snorklailemassa Raya Yain saarella. Rantaelamasta nautiskeltiin Nai Harnin ja Karonin hiekkarannoilla seka korallisaarella. Phuket townin yomarkkinat ja Afrodite Cabaree piti myos kayda katsastamassa. Kylla Cabareessa unohti valilla, etta lavalla oli pelkkia miehia! Oli sen verran hyvakroppaisia tapauksia. Ei reissua ilman pienta pettymysta ja talla kertaa sen aiheutti Phuketin elaintarha, joka oli todella huono. Hakit oli tosi pienia ja harmaita. Elaimilla ei ollu mitaan virikkeita, hyva jos juotavaa ja osa elaimista oli aika huonokuntoisen nakoisia. Akvaariot oli kuitenkin ehdottomasti pohjanoteeraus.. :(

Eilen saatiin pitkan harkinnan ja vertailun jalkeen varattua sukelluskurssi. Tarkoitus oli varata perus PADI open water diver-kurssi, mutta ahneus kasvaa syodessa ja nyt sukellellaankin 14 sukellusta neljan sijaan. Otettiin reissu, jossa asustellaan laivalla 4 yota ja 4 paivaa.. Huomenna alkaa teoriaopinnot elikka paluu koulun penkille ja sitten allasharjoitusten kautta maailman parhaille sukelluspaikoille nautiskelemaan all inclusivesta! Ei yhtaan hassumpi suunnitelma alkavalle viikolle.. Lauantaina on paluu maihin ja sit sunnuntaina luultavasti suuntana Penang ja sielta Indonesiaan kunhan ehtii. Muutetaankin loppureissun suunnitelmia ja taidetaan palailla viela Thaimaan saaria tutkailemaan ennen kotiin paluuta.

Battambangissa varsinaista tekemista ei hirveasti ollut, mutta ne 'pakolliset' nahtavyydet kaytiin kuitenkin katsastamassa tuk tuk kyydilla. Bambujuna oli aika veikee tapa rahastaa matkalaisia, eika se tarjonnut oikeen mitaan nahtavaa. Killing caves sen puoleen oli todellakin kaymisen arvoinen paikka. Vuorelle kiipeamisen jalkeen laskeutuminen Killing cavesiin oli aika pysayttava kokemus. Luolassa kuului jatkuvasti lepakkojen ujellusta ja siella oli ihmisten lahinna pienten lasten luita ympari luolaa. Viereisessa luolassa oli laitettu esille luolista loytyneita kalloja ja muita isoja luita lasikaappiin. Battambangin lahella on itse asiassa kahdeksan killing cavesia ja jo pelkastaan siina, missa myo kaytiin oli tapettu 20 000 ihmista.

Battambangista varattiin sitten suora bussikyyti Kepin rantakaupunkiin. Paikka oli tosi hiljainen ja turisteja oli tosi vahan. Kaikki alla nakyvat riippumatot loivat hyvin rennon tunnelman. Kep on kuuluisa tuoreista ravuista ja merenelavista, joten niitahan piti maistella. Ja nehan oli alyttoman hyvia!! Lisaksi auringonlasku oli ihan komeeta katsottavaa. Kepissa oltiin kolme yota ja yksi paiva vietettiin laheisella Rabbit Islandilla, jonne oli noin 20 min laivamatka. Saarella oli muutama parempi hiekkaranta ja todella paljon mukavan nakoisia, hieman ransistyneita rantabungaloweja. Jotta alueesta olisi saanut enemman irti olisi pitanyt ottaa mopo alle ja lahtea tutkimaan laheista luonnonpuistoa ja Kampotin kaupunkia. Mutta koska aikaa ei ollut kuin muutama paiva ja merenranta kutsui ensimmaista kertaa, niin paatettiin jattaa kiertelyt vahemmalle ja keskittya olennaiseen eli auringonottoon, meressa uimiseen ja rentoiluun.

Jalleen kerran hyvin erikoisen minivanmatkan jalkeen siirryttiin Kepista lanteen Sihanouk Villen rantalomakaupunkiin. Ensimmaisena asetuimme Serendipity beachin lahistolle, joka oli ihan kuin Thaimaan rantalomakohteiden hiekkarannat. Ymparilla oli paljon aurinkotuoleja, muita turisteja, kiertelevia kaupustelijoita, kerjalaisia ja pikku rantaravintoloita, mutta tunnelma oli tuossa vaiheessa meidan tarpeillemme juuri oikea ja kolmisen paivaa nautiskeltiinkin lomakohteen helppoudesta. Illat oli hienoja! 20-30 metria levea hiekkakaistale tayttyi pienista poydista, joita valaisi pelkastaan tahdet ja kynttilat. Ravintolakadun edustalla oli mahtavat valikoimat merenelavia ja lihoja grillattavaksi. Ainoa ruuissa heikkous oli kastikkeiden puute, johon varsinkin Santtu kiinnitti huomiota! :) Muutaman paivan jalkeen ihmisvilina alkoi ahdistaa oli pakko lahtea metsastamaan paratiisisaarta ja yksinaisia hiekkarantoja, niinpa useista lahisaarista valittiin kohteeksi Koh Rongin saari ja sielta majoitusvaihtoehto Song Saar Bungalows. Laivamatka Rongille kesti 2 tuntia. Itse saari on noin 70 neliokilsaa alaltaan, joten tilaa oli temmeltaa. Majoitusta tarjosi noin puolen tusinaa paikkaa eri puolilla saarta, mutta meidan majoituspaikka oli totaalisessa yksinaisyydessaan eraassa niemen karjessa. Bungalowi oli tuttua tasoa. Yot vietettiin hyttysverkon alla ja tuuletinta tai ilmastointia ei ollut. Merituuli hoiti sen puolen avoimista ikkunoista ja seinien ja lattialautojen valeista! Luksuksena meilla oli oma kylppari, jossa oli betonilattia, kylmasuihku, huonosti vetava pontto ja peltiseinat! Ekana iltana pituudeltaan 25 senttinen gekko saikaytti aika pahasti kylpparin kulmassa.. Isoja gekkoja asusteli meidan mokissa kolme! Lisaksi vikan illan pakkauksen yhteydessa nain rotan. Ensimmainen heratys tuli joka aamu siina puoli viisi, kun kukko paatti aloittaa paivansa kauheella huutamisella, jota kesti todella kauan! Kun kukko lopetti, niin paikan pienet koiran pennut ja kissa aloittivat ujeltamisen! Ei siis mikaan nukkujan paratiisi, mutta rannat oli aivan mahtavat, hiekka pehmeaa ja merivesi ihan torkeen lamminta. Santtu viritteli ihan innoissaan riippumattoa rantapalmuihin..Toisena aamuna lahdettiin metsastamaan taydellista uimarantaa, joka ravontolan pitajan mukaan voisi olla puolentoista tunnin kavelymatkan paassa. Kookos ja hedelmapirtelot mielessa myohan lahettiin kavelemaan. No niinhan siina kavi, etta kaveltiin yhteensa 5 tuntia ja paadyttiin siihen, etta paras ranta oli lahiranta! Kaiken kaikkiaan Koh Rong oli paratiisisaari, mutta siina oli pari suuren suurta heikkousta, jotka laskevat paratiisiarvosanaa. Ensinnakin siella oli ihan perhanasti pienia todella arsyttavia hiekkakarpasia, jotka soi hyvin kutisevia paukamia. Miusta niita loyty lahtopaivan aamuna noin 150 kappaletta. Kylla mie laskin!! Toiseksi koko paikassa ei tajoiltu yhtaan hedelmapirteloa, eika loytyny mangon myyjia! Ja kolmanneksi se pirun kukko! Lisaksi on viela pakko todeta, etta miten roskasia rannat oli, kun meri kuljetti kaiken paskan rannoille ja turistit sotki viela lisaa. Ei hyva! Kolmen yon jalkeen, kun mitta tuli lopullisesti tayteen noita pienia vertaimevia otokoita oli pakko lahtea takaisin mantereelle. Nyt veihdettiin rantaa ja mentiin pariksi yoksi Otres beachin puolelle, mika osoittautui todella mukavaksi rannaksi. Meno oli jotenkin paljon rennonpaa ja letkeempaa kuin vilkkaammalla puolella. Tutustuttiin muutamiin muihinkin reissajiin ja tuntui, etta kaikki on jotenkin jumahtanut Otresille ja sen leppoisaan elamantyyliin rantaa, pilvea ja bissea. Otresissa oli tehtiin myos ensimmainen sairaalakaynti yolla. Toissa yona herasin ihan hirveeseen varvaskipuun, joka muuttui kauheaksi kutinaksi ympari kehoa. Santun heratin yhen maissa, kun vasen puoli huulista turpos ja iho oli ihan kuin perunapelto. Baarista haettiin allegialaakkeita, jotka auttoi vahasen. Kun apua kurkussa tuntuvaan palleroon ei tuntunut tulevan otettiin suunta keskustan klinikalle, missa makailin tunnin verran, jonka jalkeen allergiakohtaus meni ohi. Hoitajat epaili ruokaa, mutta miun diagnoosi oli ne pirun puremat ja tuskastuminen! Loppu hyvin kaikki hyvin :) Suuri kiitos vaan ihanalle brittimiehelle, joka hommaili kyydin taysin nukkuvalta kadulta keskella yota ja ohjasi meidat englantia osaavalle klinikalle.

Nyt ollaan siis Phnom Penhissa oltu jo yksi yo. Eilen kaytiin S-21 museossa, mika on entinen koulu, jota kaytettiin punakhemerien hallinnan aikana vuosina 1975-1979  vankilana ja kidutuspaikkana. Oli aika pasayttavaa katsoa valokuvien kautta silmiin vankilan ja hirmuvallan uhreja ja kuvitella millaista noiden ihmisten elama on ollut! Ei voi kuin ihymetella, mika saa ihmiset tekemaan tuollaista pahaa! Tanaan oli vuorossa Killing fields, johon S-21 vankilasta tuotiin vangit tapettaviksi. Otettiin lipunmyynnista kuulokkeet ja nauhalta kuuli tuon paikan kauheuksista! Nyt on Kambodzan historiaa tutkittu sen verran kauheiden paikkojen kautta, etta nyt ei riita meidan ymmarrys! Muuten Phnom Penh on ihan kuin mika tahansa Aasian maan paakaupunki. Hirvea halina ymparilla. Toki kehitysta taphtuu koko ajan ja tulevaisuudessa kaupunki muuttuu varmasti viela paljon..

Lisailen kuvia sekaan, kun loydan koneen, johon saan kameran kytkettya muutaman paivan sisaan. 

Torstaina mie paasin jo kovasti odotellulle kokkikurssille! Otin kurssin hyvat arvostelut saaneesta La Tigre De Papier-ravintolasta, mutta vaihtoehtoja oli tosi monia! Kurssi kesti 10-13.30 ja siihen sisaltyi ostoskierros paikallisilla markkinoilla ja kolmen ruokalajin luonaan kokkailu erittain patevan ja ihanan opettajatyttosen opetuksessa. Osallistujina oli kuvan mukaisesti mie, yhdysvaltalainen nainen ja saksalainen pariskunta. Mie kokkasin alkuruuaksi mangosalaatin, joka oli ihan taivaallisen hyvaa, paaruuaksi Kambodzalaisen perinneruuan Amokin merenelavilla (kala ois perinteisempi versio) ja jalkkariksi tehtiin yhdessa sticky ricea mangolla, mika ei ollut miun mieleen. Santtuhan ei lahteny kokkauskurssille. Aamulla kun lahin, niin se jai ettimaan urheilukanavalta uef-ottelua.. koska ottelua ei naytetty, niin se lahti tsekkaamaan Angkor National Museossa, mika oli kuulemma ihan hieno ja riitti tyydyttamaan kansallismuseo tarpeen, joten niitakin on nyt nahty tarpeeksi!

Eilen lahdettiin taas anivarhain liikkeelle.. Joskus seitseman aikaan minibussi (kuten tavallista aina myohassa ja taysin ylibuukattu!) tuli hakemaan meita guesthousen luota. Matka taittui talla kertaa jokilaivalla, jolla oli tarkoitus ajella ennakkotietojen mukaan seitseman tunnin matka Siem Reapista lanteen Battambangiin. Valilla meinasi epausko iskea ja jarki sanoi, etta eihan kuski nyt tosissaan voi tasta ajaa, kun vetta naytti olevan reiteen asti! Hyvin kuitenkin perille paastiin mita nyt seitseman puskaan ajoa ja kymmenkunta pohjaan jumittumista hidastivat menoa siihen malliin, etta vajaan kymmenen tunnin kuluttua lahdosta saavutettiin laivalaituri. Maisemat oli uskomattomia! Tassa vaiheessa ei enaa harmittanut yhtaan, etta sivuutettiin kelluvat kylat Siem Reapissa. Pitkin joen vartta oli kymmenia pienia kylia. Osa tonoista oli tolpilla, mutta suurin osa kellui rannan tuntumassa tai keskella jokea! Mieleton tapa asua ja elaa.. Miehet nakyivat kalastavan "rysilla" ja verkoilla. Mutta kylla oli likasta vetta! Vessat oli kaytannossa lattiassa olevia reikia, joista laskettiin niin isompi kuin pienempi hata suoraan jokeen! Siina halveni nopeasti jokiuintihalut! Me taitettiin matka alusta loppuun mukavasti potkotellen ja maisemia katsellen laivan katolla rinkkojemme kanssa. Olo oli valilla kuin filmitahdilla, kun pikkulapset huiskuttelivat ja esittivat temppujaan rantatoyraalla, kun ajoimme ohi! Sai vilkutella ja "hellouta" huudella kovasti :) Jokireitti kulki Prek Toal Bird Reserve alueen lapi, joten lintujakin nahtiin paljon. Parhaita olivat puussa istuvat ja ylilentelevat pelikaanit!

Viime yona oli ensimmainen sateinen yo Vietnamin jalkeen. Neljan aikaan oli kunnon ukkonen ja paljon salamointia. Tanaankin on vahan tihkuttanut, joten siirrettiin retkeily huomiseen ja vietetaankin Battambangissa kolme yota kahden sijaan. Huomenna ois sitten ohjelmassa tuk tukilla ajelu pitkin maaseutua, bambujunalla matkustaminen ja Phnom Sampeau. Ylihuomenna kohti rannikkoa, merta ja merenelavia! Jei! Aateltiin, etta paastaisiin taalta jotenkin napparasti suoraa tieta Koh Kongille, mutta suoria busseja ei ole. Niinpa se ajattaa Phnom Pehnin kautta joka tapauksessa, joten saa nahda pysahdytaanko sinne jo arvioitua aiemmin muutamaksi yoksi ja jatketaan sitten sielta eteenpain.   

Tassa viel pari kuvaa Angkor Watin temppelialueelta:

Kuvat: vas. Bayon ja oik. Banthey Kdei (Jos en ihan vaarin muista)

Puiden juuret oli ihan uskomattoman isot. Tama taitaa olla Preah Khanilta, mika kannattaa ehdottomasti kayda katsomassa. Oli nimittain iso ja mielettoman hieno paikka!

Angkor Watin temppeli auringon nousun aikaan sisapihalta.

Muutamia kuvia matkan varrelta

Melontareissu Luang Prabangin ymparistossa. Samaan tahtiin melonta osoittautuikin loppujen lopuksi aika helpoksi, vaikka alkuun taistelua meinasi syntya! Maisemat oli mahtavat, jylhia kallioita, luolia ja mekongin varren elamaa!

Viereisessa kuvassa Santtu on nautiskelemassa riippumattoelamasta Don Detilla meidan oman buglowin terassilla! Nakyma oli suoraan joelle. Mallu: ensimmainen riippumatto on testattu ja erittain hyvaksi havaittu :) Santusta on kehkeytymassa lukutoukka..

Ban Lungissa kierreltiin yksi paiva vesiputouksia mopolla. Paivan aikana ehdittiin kayda kolmella eri putouksella. Tama oli muistaakseni Cha Ong. Putoukset oli aika vaatimattomia nain kuivan kauden aikaan, mutta paikat oli tosi kauniita. Jos sita joskus tulis kattomaan putouksiakin, kun ne on parhaimmillaan!

Ban Lungissa iltaelama oli tosi vahaista ja oikestaan kaikki tapahtumat keskittyivat yomarkkina-alueelle. Eraan kojun possu veti aika monta kertaa puoleensa ja iltapalaahan siita pitikin mukaan ottaa.

Innokas pyorailija vauhdissa! 

Yeak Loamin kraaterijarvella vierahti muutama paiva nauttien auringon paisteesta, makeasta, puhtaasta vedesta ja rauhasta (ainakin aamupaiva aikaan). Kierrettiin myos jarvi ympari. Valitettavasti siihen jai vaellukset Ban Lungissa, Ratanakirissa. Kuumuus vei voimia ja intoa, joten otettiin rauhallisemmin :)

Santtu on ilmeisesti jonkin asteinen linssilude kuvista paatellen! ;)

Vaikka paikka olikin niin mahtava, niin viisumi tuli vastaan ja matka jatkui Kambodzan puolelle Ratanakirin provinssiin ja sen erittain hiljaiseen paakaupunkiin Ban Lungiin. Matka kesti taas paljon kauemmin kuin mita luvattiin ja miun paikka osalle linkkimatkasta loytyi taas pienen pienelta jakkaralta linkin keskikaytavalta. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kaupunki on karu, muutama katu ja kauhea ryysis markkina-alueen tuntumassa. Illalla katu tayttyy pienista kojuista, joissa myydaan kaikkea grillisiasta, paistetuista torakoista ja sammakoista ihaniin hedelmakojuihin. Ollaan oltu nyt kaksi paivaa taalla ja kierrelty lahialueiden nahtavyyksia. Toissa paivana kaytiin 4 kilsan paassa olevalla jarvella, mika oli aivan mahtava paikka! Mennaan huomenna uusiksi ja nautiskellaan paiva puhtaasta ja raikkaasta kraaterijarven vedesta. Toivotaan, etta viimeinen laituri on taas tyhjana ja voidaan valloittaa se ennen kuin kahden aikaan paikalliset hyokkaavat.. Tanaan kierrettiin mopolla kolme lahinta vesiputousta ja ajeltiin ympyraa. Hienot oli putoukset, mutta ei mitenkaan ihmeelliset.  Ban lungissa siis viela paiva kaksi ja sitten kohti siem reapia! Pahamainen 15 tunnin bussimatka ja lahto aamulla kello 6.45. Toivottavasti nettiyhteydet on siella paremmat ja saan laitettua kaivattuja kuvia ja kuulumisia! Taalla ei kone suostu tunnistamaan kameraa ollenkaan :(

Auringonlasku Don Detin pohjois karjesta katsottuna.