Puolentoista viikon hiljaiselon jalkeen taitaa olla aika palata koneen aareen ja katsastaa mita maailmalla on tapahtunut. Syyna hiljaiseloon on ollut auringon palvonta, huonot/olemattomat nettiyhteydet ja laiskuus. Nyt siis laiskottelun jalkeen pitaisi olla taas virtaa kiertaa isoa kaupunkia muutama paiva. Tie on vienyt meita Battambangista Kambodzan etelarannikolle Kepiin ja Sihanoukvilleen. Eilen tultiin Phnom Penhiin.

Battambangissa varsinaista tekemista ei hirveasti ollut, mutta ne 'pakolliset' nahtavyydet kaytiin kuitenkin katsastamassa tuk tuk kyydilla. Bambujuna oli aika veikee tapa rahastaa matkalaisia, eika se tarjonnut oikeen mitaan nahtavaa. Killing caves sen puoleen oli todellakin kaymisen arvoinen paikka. Vuorelle kiipeamisen jalkeen laskeutuminen Killing cavesiin oli aika pysayttava kokemus. Luolassa kuului jatkuvasti lepakkojen ujellusta ja siella oli ihmisten lahinna pienten lasten luita ympari luolaa. Viereisessa luolassa oli laitettu esille luolista loytyneita kalloja ja muita isoja luita lasikaappiin. Battambangin lahella on itse asiassa kahdeksan killing cavesia ja jo pelkastaan siina, missa myo kaytiin oli tapettu 20 000 ihmista.

Battambangista varattiin sitten suora bussikyyti Kepin rantakaupunkiin. Paikka oli tosi hiljainen ja turisteja oli tosi vahan. Kaikki alla nakyvat riippumatot loivat hyvin rennon tunnelman. Kep on kuuluisa tuoreista ravuista ja merenelavista, joten niitahan piti maistella. Ja nehan oli alyttoman hyvia!! Lisaksi auringonlasku oli ihan komeeta katsottavaa. Kepissa oltiin kolme yota ja yksi paiva vietettiin laheisella Rabbit Islandilla, jonne oli noin 20 min laivamatka. Saarella oli muutama parempi hiekkaranta ja todella paljon mukavan nakoisia, hieman ransistyneita rantabungaloweja. Jotta alueesta olisi saanut enemman irti olisi pitanyt ottaa mopo alle ja lahtea tutkimaan laheista luonnonpuistoa ja Kampotin kaupunkia. Mutta koska aikaa ei ollut kuin muutama paiva ja merenranta kutsui ensimmaista kertaa, niin paatettiin jattaa kiertelyt vahemmalle ja keskittya olennaiseen eli auringonottoon, meressa uimiseen ja rentoiluun.

Jalleen kerran hyvin erikoisen minivanmatkan jalkeen siirryttiin Kepista lanteen Sihanouk Villen rantalomakaupunkiin. Ensimmaisena asetuimme Serendipity beachin lahistolle, joka oli ihan kuin Thaimaan rantalomakohteiden hiekkarannat. Ymparilla oli paljon aurinkotuoleja, muita turisteja, kiertelevia kaupustelijoita, kerjalaisia ja pikku rantaravintoloita, mutta tunnelma oli tuossa vaiheessa meidan tarpeillemme juuri oikea ja kolmisen paivaa nautiskeltiinkin lomakohteen helppoudesta. Illat oli hienoja! 20-30 metria levea hiekkakaistale tayttyi pienista poydista, joita valaisi pelkastaan tahdet ja kynttilat. Ravintolakadun edustalla oli mahtavat valikoimat merenelavia ja lihoja grillattavaksi. Ainoa ruuissa heikkous oli kastikkeiden puute, johon varsinkin Santtu kiinnitti huomiota! :) Muutaman paivan jalkeen ihmisvilina alkoi ahdistaa oli pakko lahtea metsastamaan paratiisisaarta ja yksinaisia hiekkarantoja, niinpa useista lahisaarista valittiin kohteeksi Koh Rongin saari ja sielta majoitusvaihtoehto Song Saar Bungalows. Laivamatka Rongille kesti 2 tuntia. Itse saari on noin 70 neliokilsaa alaltaan, joten tilaa oli temmeltaa. Majoitusta tarjosi noin puolen tusinaa paikkaa eri puolilla saarta, mutta meidan majoituspaikka oli totaalisessa yksinaisyydessaan eraassa niemen karjessa. Bungalowi oli tuttua tasoa. Yot vietettiin hyttysverkon alla ja tuuletinta tai ilmastointia ei ollut. Merituuli hoiti sen puolen avoimista ikkunoista ja seinien ja lattialautojen valeista! Luksuksena meilla oli oma kylppari, jossa oli betonilattia, kylmasuihku, huonosti vetava pontto ja peltiseinat! Ekana iltana pituudeltaan 25 senttinen gekko saikaytti aika pahasti kylpparin kulmassa.. Isoja gekkoja asusteli meidan mokissa kolme! Lisaksi vikan illan pakkauksen yhteydessa nain rotan. Ensimmainen heratys tuli joka aamu siina puoli viisi, kun kukko paatti aloittaa paivansa kauheella huutamisella, jota kesti todella kauan! Kun kukko lopetti, niin paikan pienet koiran pennut ja kissa aloittivat ujeltamisen! Ei siis mikaan nukkujan paratiisi, mutta rannat oli aivan mahtavat, hiekka pehmeaa ja merivesi ihan torkeen lamminta. Santtu viritteli ihan innoissaan riippumattoa rantapalmuihin..Toisena aamuna lahdettiin metsastamaan taydellista uimarantaa, joka ravontolan pitajan mukaan voisi olla puolentoista tunnin kavelymatkan paassa. Kookos ja hedelmapirtelot mielessa myohan lahettiin kavelemaan. No niinhan siina kavi, etta kaveltiin yhteensa 5 tuntia ja paadyttiin siihen, etta paras ranta oli lahiranta! Kaiken kaikkiaan Koh Rong oli paratiisisaari, mutta siina oli pari suuren suurta heikkousta, jotka laskevat paratiisiarvosanaa. Ensinnakin siella oli ihan perhanasti pienia todella arsyttavia hiekkakarpasia, jotka soi hyvin kutisevia paukamia. Miusta niita loyty lahtopaivan aamuna noin 150 kappaletta. Kylla mie laskin!! Toiseksi koko paikassa ei tajoiltu yhtaan hedelmapirteloa, eika loytyny mangon myyjia! Ja kolmanneksi se pirun kukko! Lisaksi on viela pakko todeta, etta miten roskasia rannat oli, kun meri kuljetti kaiken paskan rannoille ja turistit sotki viela lisaa. Ei hyva! Kolmen yon jalkeen, kun mitta tuli lopullisesti tayteen noita pienia vertaimevia otokoita oli pakko lahtea takaisin mantereelle. Nyt veihdettiin rantaa ja mentiin pariksi yoksi Otres beachin puolelle, mika osoittautui todella mukavaksi rannaksi. Meno oli jotenkin paljon rennonpaa ja letkeempaa kuin vilkkaammalla puolella. Tutustuttiin muutamiin muihinkin reissajiin ja tuntui, etta kaikki on jotenkin jumahtanut Otresille ja sen leppoisaan elamantyyliin rantaa, pilvea ja bissea. Otresissa oli tehtiin myos ensimmainen sairaalakaynti yolla. Toissa yona herasin ihan hirveeseen varvaskipuun, joka muuttui kauheaksi kutinaksi ympari kehoa. Santun heratin yhen maissa, kun vasen puoli huulista turpos ja iho oli ihan kuin perunapelto. Baarista haettiin allegialaakkeita, jotka auttoi vahasen. Kun apua kurkussa tuntuvaan palleroon ei tuntunut tulevan otettiin suunta keskustan klinikalle, missa makailin tunnin verran, jonka jalkeen allergiakohtaus meni ohi. Hoitajat epaili ruokaa, mutta miun diagnoosi oli ne pirun puremat ja tuskastuminen! Loppu hyvin kaikki hyvin :) Suuri kiitos vaan ihanalle brittimiehelle, joka hommaili kyydin taysin nukkuvalta kadulta keskella yota ja ohjasi meidat englantia osaavalle klinikalle.

Nyt ollaan siis Phnom Penhissa oltu jo yksi yo. Eilen kaytiin S-21 museossa, mika on entinen koulu, jota kaytettiin punakhemerien hallinnan aikana vuosina 1975-1979  vankilana ja kidutuspaikkana. Oli aika pasayttavaa katsoa valokuvien kautta silmiin vankilan ja hirmuvallan uhreja ja kuvitella millaista noiden ihmisten elama on ollut! Ei voi kuin ihymetella, mika saa ihmiset tekemaan tuollaista pahaa! Tanaan oli vuorossa Killing fields, johon S-21 vankilasta tuotiin vangit tapettaviksi. Otettiin lipunmyynnista kuulokkeet ja nauhalta kuuli tuon paikan kauheuksista! Nyt on Kambodzan historiaa tutkittu sen verran kauheiden paikkojen kautta, etta nyt ei riita meidan ymmarrys! Muuten Phnom Penh on ihan kuin mika tahansa Aasian maan paakaupunki. Hirvea halina ymparilla. Toki kehitysta taphtuu koko ajan ja tulevaisuudessa kaupunki muuttuu varmasti viela paljon..

Lisailen kuvia sekaan, kun loydan koneen, johon saan kameran kytkettya muutaman paivan sisaan.