Langkawia on kierrelty nyt kolmisen paivaa ja se tuntuu ihan riittavalta talla reissulla.. Tarkoituksena oli kayda tsekkaamassa caple car ja riippusilta, mutta siella olikin menossa vuosittainen huoltotauko, joten se nyt jai. Vedenalaisesta maailmasta saatiin ennakolta pikkusen varoituksia, etta se ei olisi kauhean hyva hintaansa nahden, mutta me tykattiin ainakin kovasti .Oli hauskaa bongailla altaista samoja kaloja kuin joita nahtiin sukeltelemassa. Pingviinit olivat ehdottomasti yksi miun suosikeista varsinkin rockhopper pingviinit! :) Kaiken kaikkiaan langkawi vaikuttaa ihan kivalta saarelta. Paljon olisi nahtavaa ja koettavaa, kun ottaisi mopon alle ja lahtisi saarikierrokselle. Myos vesiurheilujuttuja on rannat taynna. Ehdottomasti resort-kohde! Budjettimatkailija saa aika tarkkaan katsella mihin ravintolaan istahtaa.. Tuntee itsensa niin koyhaksi.. 

Kirjauduttiin just ulos guesthousesta ja lautta takasin Penagiin lahtee 17.30. Toivon mukaan illalla saadaan viela hoidettua liput Perhentianille, jotta paastaisiin huomenna aamuvarhaisella matkaamaan kohti paratiisisaarta. Perhentianilla ois tarkoitus paasta viela vahan sukeltelemaan ja snorklailemaan. Siella vietetaan varmaan vajaa viikko, kunnes tie kay sitten Kuala Lumpuriin pariksi viimeiseksi paivaksi. Nettiyhteydet on huonot on kuulemma huonot Perhentianilla, joten seuraavan viikon aikana yhteyden saa parhaiten tekstarilla..

Koh Lipella Pattaya beachin nakyma iltasella <3

Nopeasti vierahti viikko Toba jarven keskella Samosirin saarella. Viikon aktiviteetit jai neljaan Tuktukin kierrokseen ja yhden paivan Samosirin kierrokseen mopolla. Oli muuten aika vinha reissu! Alkumatka oli lahes taydellisia kapeita asvalttiteita pitkin Pangururanin kaupunkiin asti. Paatettiin sielta vetasta takasin Tuktukiin saaren lapi, missa tiet olikin sitten ihan kauheita kinttupolkuja. Matkalla meinas kaikkein innokkaimmallakin kiertelijalla usko loppuu sen suhteen, etta oltas oikealla tiella. Mutta niinvaan loydettiin perille just sinne minne oli aikomuskin. Maisemat ylhaalta oli tosi mahtavat ja lahes kaiken sen kiroilun arvoisia. Nyt jos lahdettaisiin uudestaan, niin ehka tyydyttaisiin kierrettamaan koko saari. Tobasta jai kuitenkin erittain hyvat muistot, mutta viikon riippumattomakoilu alkoi jo riittaa mukavuudenhakuisimmallekin matkalaiselle, joten maiseman vaihto oli pakollinen. Sattui hyvin, etta majapaikan omistajan veli oli lahdossa kotiinsa Medaniin, joten paastiin hanen katumaasturin kyydissa edullisesti, nopeasti ja miellyttavasti aivan lentokentan viereen.. Illalle oli varattulento Medanista Penangiin, joten yopyminen Penangissa oli pakollista. Yo oli yksi huonoiten nukutuista ikina, mutta siita oli helppo kappailla aamulla Langkawin lauttaterminaaliin. Tarkoituksena oli ehtia saman paivan aikana aina Thaimaan puolelle Koh Lipelle saakka, mutta koska eka lautta ehtilahtea ja toinen oli taynna paadyttiin viettamaan yo Kuah Townissa. Turisteja oli vain kourallinen, mika varmaan johtui siita etta kaupunki ei ollut mitenkaan hirmusen viehattava. Yhdessa puolikkaassa paivassa ehdittiin kiertaa alue hyvin seka nauttia useampi tunti ihanista puhtaista valkeista lakanoista paivaunien merkeissa ja kunnollisesta suihkusta. Iltaruokapaikkana kaytiin testaamassa esitteissa mainostetut seafoodravintolat. Oli muuten hyvaa kiinalaistyyppista ruokaa ja koko aterialle tuli hintaa juomineen 3,50 euroa.

Puolentoista tunnin erittain hyvin ilmastoidun (jaatavan kylman) lauttamatkan jalkeen saavuttiin Lipelle. Pieni paratiisisaari aivan Malesian rajan tuntumassa. Loydettiin pieni bambubungalawi leirintaaluetta muistuttavasta paikasta, joka olikinmeidan tukikohta kuuden paivan ajan. Matkalaisten budjettia venyteltiin taas hiukan ja koska saarella ei ollut automatteja ja kaikki oli hiukan odotettua kalliimpaa joten joka penni laskettiin aika tarkkaan. Rahaa olisi pitanyt varata paljon enemman... Parina iltana panostettiin ja tilailtiinmerenelavia herkuiksi ja voi etta oli hyvaa! Miun ehdoton suosikki oli grillatut mustekalat ja isot simpukat! Tiistaina kaytiinpaivan snorklausretkella. Ennakko-odotukset oli aika varovaisia, mutta snorklauspaikat olikin oikeasti tosi tyylikkaita. Kaytiin kuudessa paikassa, jotka jokainen oli pikusen erilaisia nahtiin paljon kaloja ja koralleja. Suosikkeina ehdottomasti skorpionikala, pikku-rausku ja nemokalat. Vikassa kohteessa oli niin hirvea virtaus, etta sai kaksinkasin roikkua koydessa etta pysyi jotenkin paikallaan. Lisaksi se oli sen verran syva, ettei oikein mitaan nahty. Mutta muut oli hienoja kohteita! Osassa sai uida pelko pyllyssa, ettei kolin alla vilistavat kymmenet merisiilet ottanut osumaa. Lounas nautittiin pienella hiekkasarkalla ihaillen mahtavia maisemia. Noin ois voinu viettaa useammankin paivan :)

Tanaan saavuttiin takasin Langkawille ja majoituttiin Tengah rannan alueelle. Matka taitettiin talla kertaa pikaveneella. Oli aika kylma ja kostea kyyti! Paikkaa ei ole viela pahemmin ehditty kierrella. Koska paiva on ollut tosi pilvinen, niin paadyttiin paiva siestaan ja suunnittelemaan loppuloman paivia.. Vimoset kaksi viikkoa on menossa ja niista on otettava kaikki irti! :)

Berastagin vuoristokyla ei itsessaan ollut hirvean viihtyisa, mutta lahella sijaitsevat tulivuoret olivat ehdottomasti vierailun arvoiset. Valittiin se "Pyhan Lonely Planetin" helpoimmin saavutettava aktiivinen tulivuori, joka oli 2094 metrin korkuinen Mount Sibayak. Ennakkotietojen pohjalta matkaa huipulle oli noin 7 km ja alas tultaisiin toista reittia portaita pitkin. Palkintona perilla olisi kuumilla lahteilla pulikointi.. Ensimmainen matkailija Vayrysen epatoivon purkaus kesti ensimmaiset 20 min, kun maki vain jatkui ja jatkui. Kun alkupaniikista selvittiin, niin myohan reippailtiin ihan iloisin mielin. Puolentoista tunnin kapuamisen jalkeen tultiin tasangolle, josta ei nayttanyt olevan mitaan reittia eteenpain. Seurasi seuraava epatoivon kohta.. ONNEKSI paikalle tupsahti jostain puskasta pari paikallista nuorta, jotka osoittivat suunnan ja matka ylospain paasi jatkumaan. Ei oltais itse kylla loydetty ikina kyseista polkua! Lahtiessa kun oli taas se perinteinen "kylla myo osataan, eika mitaan oppaita tarvita" yhteinen mielipide. Kuinka ollakaan relun kahden puolen tunnin ylamakivaelluksen jalkeen saavutettiin tulivuoren kraateri. Oli ihan todella siisti fiilis! Niin vaan myo loydettiin tie perille! Ilmassa leijui kananmunan katku (rikki) ja useat erilliset kaasupurkaumakohdat piti korvia huumaavaa metelia. Ihan kuin ois lentokone mennyt ohi. Aikamme ihasteltua oli alastulon aika ja se jos mika oli perseesta! Portaiden loytaminen vuoren toiselta puolelta ei ollut ongelma, mutta niiden avulla laskeutuminen olikin sitten eri juttu. Noin puolen tunnin matkan jalkeen vetta alkko satamaan kun esterin... No siellahan myo taiteiltiin kun kaks teletappia sinivalkoset sadetakit paalla. Portaat oli ihan alyttoman liukkaat, todella huonossa kunnossa ja niita oli se miljoona. Matka alas tuntui kestavan ikuisuuden! Otettiin viela parit kunnon lennot mieheen nilkkoihin asti olevassa mutaliujussa, joten lopputulos oli ihan nakemisen arvoinen kun vihdoin saavutettiin kyla ja kuumat lahteet. Kuumat lahteet ei ollu ihan luonnontilassa enaa, vaan kyseessa oli kaakeloidut altaat, joissa paasi lillumaan. Mutta joka tapauksessa oli ihan sairaan kiva tunne pulikoida ja rentoutua vesisateessa kuumassa lahteessa! Sielta tie vei vasyneena, kananmunan hajuisena ja hyvin tyytyvaisena paivan uurastuksen jalkeen takasin guesthouselle. Seuraavana paivan jatkettiin matkaa rentoutumisen mekkaan Lake Toballe.

Toballa on ollut tosi mukavaa. Pienella onnen kantamoisella meilla on ihan tosi kiva kaksikerroksinen kamppa jarvinakoalalla. Ainoo miinus on taas tuo paikallinen vessa, mutta jostain pitaa luopua :) Ollaan kavelty Tuk Tukin kylaa ympari ja kokeiltu paikallisia erikoisuuksia :) Tehtiin loyto paikillisesta baarista, kun silmiin osui Juha Vuorisen Kristianin nuoruusvuodet-kirja. ;) Taalla on ihan kauheesti kayny suomalaisia ja myokin ollaan tormatty viiteen muuhun. Yhdessakin ravintolassa paikallinen jeppe jutteli kokonaisin lausein meidan kanssa suomeksi!!! Ihan outoa! Huomenna tai ylihuomenna ois tarkotus ottaa taas pitkasta aikaa mopedi alle ja lahtee tutkimaan Samosirin saarta. Ainoo huono puoli taalla on se, etta indonesiassa vaan jaksaa joka paiva sataa! Mutta muuten keli on ihan kuin Suomen kesalla. Taalla hengaillaan ja nautiskellaan varmaan viikon verran ja sitten mietitaan eteenpain.

Kuvien laitto on osoittautunut hyvin haastavaksi, koska A) kameran piuha unohtuu hyvin usein matkasta ja B) osalla koneista ei yksinkertaisesti miun loistavilla ATK-taidoilla saa yhteytta kameraan, joten kuvia ei loydy. Seuraavalla kerralla sitten. Nyt vaan nopea sijainti paivitys. Malesian puolelta lennettiin siis Medaniin, mika itsessaan ei ollut kovinkaan viihdyttava paikka, joten sita ei sen enempaa kierrelty. Illalla keskityttiin vaan vaihtelemaan kuulumisia ja vinkkeja muiden matkalaisten kanssa. Pakko myos lisata. etta hostelli huone oli kauhein laava, missa ollaan ikina oltu!! Taalta matka jatkui sitten minivanilla sademetsan keskelle. Vietettiin kolme yota Bukit Lawangin hiljaisessa ja hyvin rentouttavassa kylassa. Muistui jotenkin mieleen Laos... Porukkaa oli tosi vahan ja koko kyla oli kuin unessa, joten huolimatta loistavista trekkausmahdollisuuksista paadyttiin laiskottelemaan. Nainpa paivat meni natisti lueskellessa, pelaillessa korttia ja kavellessa kylaa ympari. Yhtena aamuna reipastuttiin ja lahdettiin kattomaan orankeja sademetsaan syottoalueelle. Muutama sata liukasta askelmaa ja tuskainen, kostea kuumuus vakuuttivat reippaan miespuoleisen matkalaisen siita, etta tassa oli meidan vaellukset, niin pitkaan kun lampotila on kolmenkympin paremmalla puolella. Joka tapauksessa oli erittain mahtava reissu ja nahtiin kolme aiti-poikasparia ja yksi hiukan uhkaavan nakoinen uros! On ne aika kasittamattoman kivan nakosia kavereita. Lisaksi paikalle eksyi myos pari apinaa. Toisena paivan paatettiin lahtea etsimaan lepakkoluolaa, mutta ekan 300 metrin matkalla paadyttiin siihen, etta varvastossut ei oo paras jalkinevalinta sademetsaan ja lisaksi itikat pirulaiset ehti syoda minuun jo 10 kutisevaa paisetta, joten ymparikaannoshan siitakin seurasi.. Bukit Lawang oli kylla vierailun arvoinen paikka ja ehdoton rentoutumisen mekka.

Matkat on lyhyita, mutta paikallinen liikenne on taallakin aarettoman hidasta. Medanin kautta kierrettya saavuttiin kuitenkin tanaan Berastagin vuoristokaupunkiin. Kaupunki on noin 1300 metrin korkeudella. Paasyy meidan vieraillu on ehdottomasti huomiseksi kaavailtu vaellus tulivuorelle. Alastulo matkalla pitaisi paasta viela kaymaan kuumilla lahteilla. Vetta on Indonesian puolella vaan valitettavasti sadellu joka paiva, joten toivotaan etta huomenna ois aurinkoinen paiva ja paastas liikkeelle.

Kirjottelen lisaa sitten Toba jarvelta! :)

Niin se vaan vierahti taas Khao Lakissa pikkusen pidempaan kun oli tarkoitus. Haaveissa ollut Open Water Diver kurssi laajeni siis neljasta sukelluksesta 14 sukellukseen ja hintakin nousi kolminkertaiseksi, mutta oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista ikina!!!! Varoitus: luvassa hyvin ylistavaa tekstia reissusta :) Kaytiin kurssi englanniksi kahdesta syysta. Ensinnakin suomenkielinen Raya diversin kurssi oli ihan torkeen kallis ja toiseksi jatkossa, kun lahdetaan sukeltelemaan on ehka parempi kun tunnetaan termistoa yleisesti paremmin ymmarrettavalla kielella. Ohjaajana meilla oli tanskalainen ukkeli Jan, joka oli ihan mahtava opettaja, joten pelkotiloja ei paassy syntymaan. Jos ei lasketa Santun oisia unia sukeltajantaudista.. Maanantaina oli teoriapaiva ja suoritettiin kokeet pois alta. Tiistai vietettiin altaassa harjotellen valineiden kayttoa ja illalla noustiin laivan kyytiin. Seuraavat nelja paivaa saatiin sukeltaa ihan mielettomissa paikoissa, jotka on listattu yhdiksi maailman parhaista sukelluskohteista. Nahtiin tosi paljon siisteja kaloja, pikkunen hai, mustekala ja kilpikonna. Manta Ray jai viela nakematta Koh Bonilla, mutta joudutaan ehka joskus tulla uudestaan sita etsimaan. Oli aika veikee tunne uida ison kalaparven keskella 20 metrin syvyydella. Ahneus kasvaa syodessa, joten OWD-kurssin antama 18 metrin syvyys ei riittanyt, joten piti suorittaa viela Adventure Deep Dive, jolla saatiin lupa sukeltaa 30 metriin asti. Kun mahdollisuus tarjoutui niin kaytiinhan sita yosukeltamassakin. Se ei ollu niin hauskaa. Miun valo oli ihan susi, joten sukellettiin sit puolet ajasta kasi kadessa santun kanssa ja tietaahan sen, miten siina kay. Toinen tahto toiseen suuntaan ja toinen toiseen... Ei hyva, joten ens kerralla lamput kuntoon! Koska Santtu ei ole juurikaan kilpailuhenkinen ja sita ei yhtaan haittaa, jos mie parjaan paremmin jossain jutussa, niin on pakko mainita, etta miulla oli hymy hyvin herkassa kun sain kokeesta kaks enemman oikein kun santtu ja miula oli ilmaa aina 20 baaria enemman jaljella pintaan noustessa kun silla. Laiva itessaan oli kiva ja matkaseurue aika kansainvalista porukkaa. Paivarytmi oli suurinpiirtein seuraava:

Heratys 6.00, paahtista ja marmeladia auringon nousua katsellessa ja sitten eka sukellus klo 7.00. Heti sukelluksen jalkeen aamupala pekonin, munien ja hedelmien kera. Ekat paivalevot ja valmistautuminen toiseen sukellukseen noin klo 11.00. Toisen sukelluksen jalkeen lounas ja paivaunet. Kello 15.00 kolmas sukellus, jonka jalkeen valipala ja lepoa. Valmistautuminen vikaan sukellukseen joko sunset-aikaan tai yosukellus noin klo 17-19 valissa startti. Vikan sukelluksen jalkeen illallinen ja nukkumaan. Ruoka oli tosi hyvaa ja kylla sita syotiinkin! Meilla oli divermasterin hytti ihan keulassa, joten mukavasti aallot tuuditti uneen pitkan paivan paatteeksi.

Suosittelemme siis erittain lampimasti Eden Diversin sukellustoimistoa ja similan islandsia, Koh Bon, Koh Thacai ja Richelieu Rockia sukelluskohteina! Nakyvyytta oli huonoimmillaan 8 metria ja parhaimmillaan lahes 30 metria. Aivan mieleton kokemus ja ymparisto tutustua merenalaiseen maailmaan! Vika sukellus tehtiin viela Bonsuug hylylle, missa kaloja oli ihan sairaasti ja nahtiin mm. scorpionikaloja, meduusoja ja moreeneja. Tasta vaan suunnittelemaan seuraavia sukellusreissuja..

Eilen matkustettiin 12 tuntia erittain hikisena minivanilla. Kuljetuksen aikana maa vaihtui Thaimaasta Malesiaan ja maaranpaana saavutettiin Penang. Nain ensi nakemalta Malesia vaikuttaa vauraammalta ja kehittyneemmalta kuin pohjoinen naapurinsa. Penangissa ois tarkotus olla vaan kaksi yota ja huomiseksi ottaa lento Indonesiaan. Taman hetkisen majoituksen sanky, jossa jouset tuntuvat pahasti lapi, puhuu ainakin kovasti lahdon puolesta... Kaupunki vaikuttaa lyhyen tutustumiskierroksen perusteella kivalta kulttuurien sekamelskalta ja alue, jolla meidankin hostelli on aika helposti hallittavalta. Hintataso aikalailla Thaimaan luokkaa. Taidetaan vihdoin olla katukeittioiden luvatussa maassa. ;) Santtu sai just varattua matkaliput, joten vuorokauden kuluttua me lennetaan Medaniin. Jos joku suunnittelee samaa reissua, niin valilla Penang-Medan ei kulje enaa lauttaa, vaikka monessa eri lahteessa netissa niin virheellisesti lukee, joten lentaminen on ainoa mahdollisuus!

Terkuin kaksi hyvin innokasta sukeltajaa :) Kamerassa ei riittanyt syvyyskapasiteetti sukelluksiin mukaan otettavaksi, joten kuvia on sielta on valitettavan vahan. Yritan kuitenkin kayda myohemmin laittelemassa matkakuvia reissun varrelta..